kerroit että olen kaunista katseltavaa

Vietin paniikkikohtauksen jälkeisen yön yhden toisen pojan luona. Pokasin sen joskus huvikseni peruspubista, se oli niin itsevarman näköinen, että oli pakko saada kiusata sitä, päihittää se pelissä, jota se yleensä itse hallitsee. Tylytin sitä, vittuilin päin naamaa, pidin sen kiinnostusta yllä flirttailemalla sopivasti, lähdin mukaansa jatkoille ja jatkoilta kotiin ilman mitään fyysistä kanssakäymistä. Olin silloin(kin) ihastunut toiseen poikaan, mutten tietenkään kertonut. Ennen kuin nyt.

Olemme ensitapaamisesta lähtien olleet räjähdysherkkä yhdistelmä, pyhää vihaa jo vuodesta mitälie, ikuista vittuilua ja ärsyyntymistä. Tällä kertaa en kuitenkaan enää jaksanut jatkaa sitä. Näin sen pitkästä aikaa, ajauduimme juttelemaan keskenämme, myönsimme jollain kierolla tavalla lähestulkoon ikävöineemme toisiamme. Jossain vaiheessa se sitten kysyi jatkoille, kuten niin monta kertaa ennenkin, viihdynhän hänen kaveripiirissään yleensäkin. Kun vaihtoehtona oli ahdistava, yksinäinen hiljaisuus kotona, lähdin sen mukaan jopa huojentuneena.

Se poika sattuu olemaan virkamiespojan kaveri, tiesi tilanteemme ja ehkä siksikin pyysi mut mukaansa. Ei siksi, että kaverinsa naiseen kajoaisi, nokittaisi "mäpä sain sen myös, haha" (tai en sitä ainakaan todellakaan voisi kuvitella tapahtuvan), vaan koska tiesi, että juuri sen vuoksi olisin läsnä ihan muista syistä kuin kaikki sen naiset yleensä. Seurana, en pilluna.

Kiipesin liian lyhyessä hameessa yli lukossa olleen pihaportin, josta en koskaan koskaan koskaan ole suostunut edes yrittämään ylitse. Poika tsemppasi ja auttoi, ja kun olin ylhäällä uskaltamatta hypätä tai laskeutua, se tuli, tarttui kiinni ja käski irrottaa otteen. Ihminen, johon kaikista vähiten koskaan olisin suostunut luottamaan, mutta yhtäkkiä minä vaan luotin. Irrotin otteeni, tipahdin syliin, ja siitä se laski minut maahan. Minä, liian lyhyt hameeni ja poika, jonka kanssa meillä on yllättävän paljon yhteisiä käytösmalleja, vaikka niistä aina toisiamme solvaammekin.

Siellä me sitten oltiin kahdestaan, juotiin siideriä sohvalla, pidettiin jatkot vaikka muita ei paikalle ilmaantunut. Ei niitä kai alunperinkään ollut tulossa, vaikka jotenkin niin ajattelinkin. Tilanne oli absurdi. Kaupungin pahin naistenmies makasi pää sylissäni, silitin sen hiuksia kunnes se nukahti. Se oli kesy kuin kissanpentu, lähestulkoon yhtä söpökin. Olimme siinä ilman mitään muuta kuin vähän omituista, vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa läheisyydenkaipuuta. Ei mitään mahdollisuutta (pelkoa) tilanteen kehittymiseen seksiin, parisuhteeseen, välttämättä edes jatkuvampaan ystävyyteen. Vain se hetki, erilainen kuin yksikään kummankaan elämässä yleensä.

En mennyt nukkumaan sen kainaloon, vaikka mieli teki. Siitä olisin saanut morkkiksen, ja niin uskoakseni hänkin.

Aamudarrassa meininki oli vähän vähemmän intensiivinen, mutta silti kotoisa. Televisiosta tuli paskasarjoja, urheilua ja eläindokkari, me vaan maattiin sohvalla kommentoimassa "ei vittu", "voi ny vittu", "vittu", "vittu haha" sekä muuta yhtä romanttista ja ystävänpäivään sopivaa. Juteltiin välillä ihan ansiokkaastikin, ja lopulta se taas hinautui viereeni niin, että tajusin sen toivovan taas sitä yhtä. Ei siitä voinut erehtyä. Suostuin pyytämättä, silitin taas sen hiuksia, rapsutin niskaa, annoin sillä pienellä teolla sitä hellyyttä, jota se niin kaipasi. Minä ja se, pirullisella charmillaan teinityttöjä sarjassa kaatava, seksiä ilman tunteita keräävä, ainakin omasta mielestään machouros. Oikeasta kohdasta rapsuttaessa vahingossa kuin pieni kissanpentu.


Jos se lukisi tämän tekstin, olisin varmasti loppuelämäni maailman pahin huora, vittumaisin akka ja epäluotettavin juorukello, valehteleva narttu, häntä vain muiden lailla tahtonut, tyhmä ja epätoivoinen halpa nainen. Vain ja ainoastaan lutka. Mutta niin kauan kun asiaa ei sanota ääneen, olen ollut sellainen hetken helpotus, jota se ei osaisi keltään pyytää. Olen hetken ajan tehnyt sen onnelliseksi. Olen ollut jotain, mitä se ei olisi koskaan minusta uskonut löytävänsä, saati myöntänyt tahtovansa. Keneltäkään.

Huolenpitäjä. Taas kerran.