Illan vihalista, olkaapa vihaiset:
1.Pullojen palauttaminen on kivaa, siitä saa rahaa ja kodiksi kutsuttavista neliöistä löytää tyhjää tilaa vietyään kilisevät ja kolisevat kassilliset karuun ulkomaailmaan. Se, mikä ei ole kivaa, on se käsittämättömän karmea tahma ja aromi, mikä pussien sisäpuolelta löytyy. Bissee, siiderii, lonkkuu, punkkuu, vittu äh ihan sama, yhteishaju on aina vähintään yhtä karmea kuin oluttuotteiden yksistäänkin. Pakkauksia yksi kerrallaan pussista pyydystäessään onnistuu tartuttamaan sen hajun niin sormiinsa kuin hihoihinsakin, ja kaupantekijäisiksi samat paikat saavat myös tahmakuorrotteen pullojen päästämistä eritteistä. Meni sanamuodostus lausepaska kaikki ihan vituiks ajatuksissaki kun jäin yökkäilemään aistimuistini sisällöille. Yäk. Seuraava aihe.
2.Pyykkikoneeseen ilman lupaani teleportatut nenäliinat. Ei tästä sen enempää.
Muuten onkin ihan kivat fiilikset, oho. Epätavallista näillä leveyksillä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ja sitten ne hyvät asiat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ja sitten ne hyvät asiat. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
perjantai 6. marraskuuta 2009
melankoliani riemut
Vastaus Wendylle edellisen postauksen kommenttiin, mutta menköön julkaistuksi näin.
En ole jaksanut kokea mitään palautetta negatiivisena. Yrityksenä vittuilla ehkä, mutta vittuiluhan on välittämistä, hah, johan facebook-yhteisökin sen kertoo. Minä kirjoitan mitä kirjoitan, tähän blogiin ei törmää päivälehdessä, eli tänne eksyminen ja tämän lukeminen on jokaiselle oma valinta. Jos ei pidä, sitten ei lue. Jos silti kosketan sanoillani niin kovin, että tuntee tarvetta kommentoida, se on oikein mukavaa.
Jos jotakuta häiritsisi niin, että alkaisi urputtaa "et voi sanoo et panit sitä, sexi on tosi likaista ja epäluonnollista!!1", "vitun lutka ku kirjotat kahest ihastumisest samas textis", "mene hoitoon ku oot noin negatiivinen persoona, vittu" tai vaikkapa "salee oot niin ruma ettei sua kukaan six tahdo" niin minulle herää lähinnä mielenkiinto siitä, onko ensimmäiseen kommentoiva impotentti vai puutteessa, onko toisen mielipiteen esittäjä parisuhteessa mutta ihastunut toiseen kykenemättä myöntämään sitä itselleen, tuntuuko kolmannesta pahalta, ettei hän ymmärrä itsekin tunteneensa juuri negatiivisen tunteen blogini suhteen ja neljänneltä tekisi mieli kysyä, että oliko peili välissä vai rakentuuko hänen itsetuntonsa pelkän ulkonäkönsä varaan. Kommentit kertovat poikkeuksetta enemmän kirjoittajastaan kun kommentoitavasta.
Itsehän olen seksistä, varsinkin pilkunnussimisesta kovasti pitävä vittupää. Olen käynyt kommentoimassa blogeihin, joita en muuten lue, pelkistä yhdyssanavirheistä.
Yksikään teistä ei tiedä, onko teille luomani mielikuva Estellestä todellisuutta. Voin ihan yhtä hyvin olla tyttö kehäkolmoselta, perheenäiti Pohjanmaalta tai Seppo 56v Ivalosta, mistä te sitä tietäisitte. Kommentit voivat osua kohteeseen tai lentää reilusti ohi. Tahdon kuitenkin kertoa, että olen pohjattoman kiitollinen kaikista kommenteista, tsemppaamisista, kirjoitustyylini kehumisista, vertaistuesta ja uusien perspektiivien antamisesta. Joka ikinen kommentti ja lukija ja tilaaja ilahduttaa. Vaikka kirjoitan puhtaasti itseni takia, merkitsee se minulle paljon, jos joku toinenkin saa iloa tästä, elämästäni ja minusta. Kun joku toinenkin saa tästä jotain irti.
Ja se tärkein: minua ihan oikeasti ilahduttaa tieto myös siitä, että angstauksiani lukiessa joku saa perspektiiviä oman elämänsä suhteen. Vaikkei se fakta aina teksteistäni näkyisikään, olen uni-, ihmissuhde-, mielenterveys- ja muista ongelmistani huolimatta onnellinen ihminen. Saan onnea niistä asioista, jotka ovat hyvin. Ne pitää löytää, huomata, ja muistaa, että ne voisivat olla huonomminkin.
Menipä diipix.
Evilkitty kyseli, millaisena lukijat häntä pitävät ja millaiseksi hänet kuvittelevat. Mielenkiintoista oli huomata, miten samansuuntaiset mietteet monella meistä lukijoista hänen suhteensa on.
Jos sinä kohtaisit minut, millainen olisin?
En jaksa oikolukea. HAH. Yhdyssanavirheita, anyone?
En ole jaksanut kokea mitään palautetta negatiivisena. Yrityksenä vittuilla ehkä, mutta vittuiluhan on välittämistä, hah, johan facebook-yhteisökin sen kertoo. Minä kirjoitan mitä kirjoitan, tähän blogiin ei törmää päivälehdessä, eli tänne eksyminen ja tämän lukeminen on jokaiselle oma valinta. Jos ei pidä, sitten ei lue. Jos silti kosketan sanoillani niin kovin, että tuntee tarvetta kommentoida, se on oikein mukavaa.
Jos jotakuta häiritsisi niin, että alkaisi urputtaa "et voi sanoo et panit sitä, sexi on tosi likaista ja epäluonnollista!!1", "vitun lutka ku kirjotat kahest ihastumisest samas textis", "mene hoitoon ku oot noin negatiivinen persoona, vittu" tai vaikkapa "salee oot niin ruma ettei sua kukaan six tahdo" niin minulle herää lähinnä mielenkiinto siitä, onko ensimmäiseen kommentoiva impotentti vai puutteessa, onko toisen mielipiteen esittäjä parisuhteessa mutta ihastunut toiseen kykenemättä myöntämään sitä itselleen, tuntuuko kolmannesta pahalta, ettei hän ymmärrä itsekin tunteneensa juuri negatiivisen tunteen blogini suhteen ja neljänneltä tekisi mieli kysyä, että oliko peili välissä vai rakentuuko hänen itsetuntonsa pelkän ulkonäkönsä varaan. Kommentit kertovat poikkeuksetta enemmän kirjoittajastaan kun kommentoitavasta.
Itsehän olen seksistä, varsinkin pilkunnussimisesta kovasti pitävä vittupää. Olen käynyt kommentoimassa blogeihin, joita en muuten lue, pelkistä yhdyssanavirheistä.
Yksikään teistä ei tiedä, onko teille luomani mielikuva Estellestä todellisuutta. Voin ihan yhtä hyvin olla tyttö kehäkolmoselta, perheenäiti Pohjanmaalta tai Seppo 56v Ivalosta, mistä te sitä tietäisitte. Kommentit voivat osua kohteeseen tai lentää reilusti ohi. Tahdon kuitenkin kertoa, että olen pohjattoman kiitollinen kaikista kommenteista, tsemppaamisista, kirjoitustyylini kehumisista, vertaistuesta ja uusien perspektiivien antamisesta. Joka ikinen kommentti ja lukija ja tilaaja ilahduttaa. Vaikka kirjoitan puhtaasti itseni takia, merkitsee se minulle paljon, jos joku toinenkin saa iloa tästä, elämästäni ja minusta. Kun joku toinenkin saa tästä jotain irti.
Ja se tärkein: minua ihan oikeasti ilahduttaa tieto myös siitä, että angstauksiani lukiessa joku saa perspektiiviä oman elämänsä suhteen. Vaikkei se fakta aina teksteistäni näkyisikään, olen uni-, ihmissuhde-, mielenterveys- ja muista ongelmistani huolimatta onnellinen ihminen. Saan onnea niistä asioista, jotka ovat hyvin. Ne pitää löytää, huomata, ja muistaa, että ne voisivat olla huonomminkin.
Menipä diipix.
Evilkitty kyseli, millaisena lukijat häntä pitävät ja millaiseksi hänet kuvittelevat. Mielenkiintoista oli huomata, miten samansuuntaiset mietteet monella meistä lukijoista hänen suhteensa on.
Jos sinä kohtaisit minut, millainen olisin?
En jaksa oikolukea. HAH. Yhdyssanavirheita, anyone?
torstai 5. marraskuuta 2009
jos mä oisin sä kyl mäki lukisin mun blogii
Pakko leveillä, että meitsin kommenttiboksissa rellestää tämän aurinkokunnan asiallisimmat anonyymit!
Anonyymi kirjoitti...
Blogiasi lukiessa huomaa, että ei ne omat asiat olekaan niin huonosti. Kiitos sulle siitä.
Ihanaa! Ei ollut ensimmäinen anonyymi, oli toinen tai kolmas, ja aina on sama sisältö viesteissä. Edellinen oli kylläkin muotoillut asiansa vahingoniloisempaan sävyyn, tästä yllä esitellystä en ihan ota selvää, minkä makuista sarkasmia joukkoon on lisätty. Päiväni piristyi silti! :D
Yksi parhaista ystävistäni on sanonut samantapaista lisäten vielä kohdan "jos mä oisin sä kyl mä oisin jo sun kaa haudassa". Survivor-Estelle kiittää ja kuittaa saamastaan arvostuksesta, tämä Eerika ei nyt vieläkään pääse taivaaseen, mutta humalaan kenties kyllä. Haloo lähikaupan pullohylly!
ps. anonyymin ja muiden inspiroimana tarjoan hieman uutta "huumoria" myös tästä tekstistä itään. jos mä oisin mä niin kyl mäki mainostaisin mun blogii, yo ->
Anonyymi kirjoitti...
Blogiasi lukiessa huomaa, että ei ne omat asiat olekaan niin huonosti. Kiitos sulle siitä.
Ihanaa! Ei ollut ensimmäinen anonyymi, oli toinen tai kolmas, ja aina on sama sisältö viesteissä. Edellinen oli kylläkin muotoillut asiansa vahingoniloisempaan sävyyn, tästä yllä esitellystä en ihan ota selvää, minkä makuista sarkasmia joukkoon on lisätty. Päiväni piristyi silti! :D
Yksi parhaista ystävistäni on sanonut samantapaista lisäten vielä kohdan "jos mä oisin sä kyl mä oisin jo sun kaa haudassa". Survivor-Estelle kiittää ja kuittaa saamastaan arvostuksesta, tämä Eerika ei nyt vieläkään pääse taivaaseen, mutta humalaan kenties kyllä. Haloo lähikaupan pullohylly!
ps. anonyymin ja muiden inspiroimana tarjoan hieman uutta "huumoria" myös tästä tekstistä itään. jos mä oisin mä niin kyl mäki mainostaisin mun blogii, yo ->
tiistai 6. lokakuuta 2009
Opi tuntemaan Estelle, siis niinku oikeesti, osa 2.
Aikuismateriaalikyssäreit, K55.
Jos sulla ois poikakaveri (tai ne kolme, toim. huom.) ja voisit harrastaa sexii ni mikä ois sun lempiasento?
Takaapäin läppäri edessä on ihan jees, pystyy samalla vaikka bloggaamaan tai päivittämään facebookissa statusta. Mielellään vaan yks äijä kerralla, kolmasosariski että läppärin näyttö tahmaantuis.
Kiitos btw muistutuksesta, että seksi kuuluu vain parisuhteeseen. Edellinen poikaystäväni opetti, että se kuuluu pariinkin suhteeseen.
Ooks joskus seurustellu silleen et viel muistat sen? Millasta se oli? Kumpi teki aloitteen?
Yks hienoimmista oli sellainen, että poika teki aloitteen, sanoi et se on nyt tässä koska minä olin siinä ja muuta hän ei enää etsi. 22 tunnin kuluttua hän laittoi tekstiviestin, että alaikäinen ex-vakipanonsa on hänelle raskaana. Eihän se nyt tietenkään ollut, mutta poika meni vanhanaikaiseen. En muuten varmana unohda.
Sama poika luuli minua baarissa toiseksi pari viikkoa sitten. Hah.
Mitä ehkäisyä käytät?
Ehkäisen jo etukäteen torjumalla kaikki lähestymisyritykset ja mokaamalla pokaamisyritykset. Toistaiseksi toiminut oikein hyvin.
Mikä saa sut syttymään?
No nää normijutut, mitkä on varmaan kaikille aika tuttuja... Katsekontakti, sytytysneste ja tulitikku toimivat aina :)
Mikä on tuhminta mitä olet tehnyt sängyssä?
Tuhmimmasta en tiedä, mutta tyhmintä on ollut syödä suklaata tai näkkileipää peiton alla. Älä kokeile tätä kotona.
Mikä on romanttisin hetki sun elämässä?
Koska tahdon unohtaa ensipussailun Punavuoren kevätauringossa, vittu, vastaan toisen yhtä lämpimän muiston: Kun Herra Ikuisuustapaus halasi minua ensimmäistä (ja ainoaa, hah) kertaa kavereidensa nähden, heille jutellessaan piti minua kiinni vieressään kuin uutta autoa, onnellisena ja ylpeänä, ja lopulta kun olimme lähdössä, hän kouraisi minua perseestä. Kaikkien nähden. ♥
Mikä on kauneinta mitä jätkä on sulle sanonu?
"Katoksä kaikki päivät maksukanavia vai ootko luonnonlahjakkuus?"
"Sen lisäks, että oot teini, blondi, idealisti ja juntti, et edes ymmärrä taidetta."
"Susta tulis hyvä saattohoitaja."
Hirveesti tullu tollai tosi hyvii kysymyksii, kiitoxii kaikille kysyneille!!! =)
Onx jotai muut mitä viel tahotte tietää?!??
(Lyökää minua.)
Jos sulla ois poikakaveri (tai ne kolme, toim. huom.) ja voisit harrastaa sexii ni mikä ois sun lempiasento?
Takaapäin läppäri edessä on ihan jees, pystyy samalla vaikka bloggaamaan tai päivittämään facebookissa statusta. Mielellään vaan yks äijä kerralla, kolmasosariski että läppärin näyttö tahmaantuis.
Kiitos btw muistutuksesta, että seksi kuuluu vain parisuhteeseen. Edellinen poikaystäväni opetti, että se kuuluu pariinkin suhteeseen.
Ooks joskus seurustellu silleen et viel muistat sen? Millasta se oli? Kumpi teki aloitteen?
Yks hienoimmista oli sellainen, että poika teki aloitteen, sanoi et se on nyt tässä koska minä olin siinä ja muuta hän ei enää etsi. 22 tunnin kuluttua hän laittoi tekstiviestin, että alaikäinen ex-vakipanonsa on hänelle raskaana. Eihän se nyt tietenkään ollut, mutta poika meni vanhanaikaiseen. En muuten varmana unohda.
Sama poika luuli minua baarissa toiseksi pari viikkoa sitten. Hah.
Mitä ehkäisyä käytät?
Ehkäisen jo etukäteen torjumalla kaikki lähestymisyritykset ja mokaamalla pokaamisyritykset. Toistaiseksi toiminut oikein hyvin.
Mikä saa sut syttymään?
No nää normijutut, mitkä on varmaan kaikille aika tuttuja... Katsekontakti, sytytysneste ja tulitikku toimivat aina :)
Mikä on tuhminta mitä olet tehnyt sängyssä?
Tuhmimmasta en tiedä, mutta tyhmintä on ollut syödä suklaata tai näkkileipää peiton alla. Älä kokeile tätä kotona.
Mikä on romanttisin hetki sun elämässä?
Koska tahdon unohtaa ensipussailun Punavuoren kevätauringossa, vittu, vastaan toisen yhtä lämpimän muiston: Kun Herra Ikuisuustapaus halasi minua ensimmäistä (ja ainoaa, hah) kertaa kavereidensa nähden, heille jutellessaan piti minua kiinni vieressään kuin uutta autoa, onnellisena ja ylpeänä, ja lopulta kun olimme lähdössä, hän kouraisi minua perseestä. Kaikkien nähden. ♥
Mikä on kauneinta mitä jätkä on sulle sanonu?
"Katoksä kaikki päivät maksukanavia vai ootko luonnonlahjakkuus?"
"Sen lisäks, että oot teini, blondi, idealisti ja juntti, et edes ymmärrä taidetta."
"Susta tulis hyvä saattohoitaja."
Hirveesti tullu tollai tosi hyvii kysymyksii, kiitoxii kaikille kysyneille!!! =)
Onx jotai muut mitä viel tahotte tietää?!??
(Lyökää minua.)
torstai 20. elokuuta 2009
fairytale gone lintumettä
Piparmintun kommentti sorsanmetsästysajan ensimmäisen päivän tärkeydestä toi mieleeni teiniaikojen kiihkeän lomaromanssini, joka kulminoitui edellämainittuun maagiseen ajankohtaan.
Tapasimme kesäriennoissa, ihastuin niihin sinisiin silmiin ensimmäisellä räpäytyksellä. Heinälatoon asti emme päätyneet, tuijoteltiin pilviä ja toisiamme vastaleikatulla nurmikolla. Dagen efter ei siis ollut kuivattuja ruohonkorsia suussa, paidan sisältä kyllä löytyi apilaa.
Kesä olisi kestänyt ikuisesti, mutta välimatka teki syksyn. Emme asuneet samassa kaupungissa, joten tapaamisten järjestäminen oli päivä- ja yötyötä ilman palkkaa. Lopulta molempien kalentereista löytyi toiselle sopiva tila puhelinluettelo-osuuden lisäksi myös tietyn päivän kohdalta, syyskuun toisena viikonloppuna. Piirrettyyn sydämeen mahtui värin lisäksi nimikin, parin tuskaisen ikäväviikon jälkeen koko päivä pelkkää häntä.
No, poikahan oli kovasti tulossa luokseni illan viimeisellä bussilla yhdeksäs syyskuuta, kunnes tajusi seuraavan päivän aloittavan metsäkanalintujen metsästysajan. Sen priorisoinnin meikätipu hävis, vaikka taatusti oisin ollut paremmassa lihassa kuin ne, joiden perään se päätti lähteä juoksemaan.
Niin siis saapui syksy, metsäkanalintuja tipahteli taivaalta kuin vesipisaroita sienien päälle sateella. Tarina ei kerro, minkä pituinen oli se, mutta kesäpäivä, vastaleikatun nurmen tuoksu ja siniset silmät ovat luoneet sellaisen lähtötason, että vaikutuksen tehdäkseen este on ylitettävä aikamoisella seipäällä.
Tai jotain.
Tapasimme kesäriennoissa, ihastuin niihin sinisiin silmiin ensimmäisellä räpäytyksellä. Heinälatoon asti emme päätyneet, tuijoteltiin pilviä ja toisiamme vastaleikatulla nurmikolla. Dagen efter ei siis ollut kuivattuja ruohonkorsia suussa, paidan sisältä kyllä löytyi apilaa.
Kesä olisi kestänyt ikuisesti, mutta välimatka teki syksyn. Emme asuneet samassa kaupungissa, joten tapaamisten järjestäminen oli päivä- ja yötyötä ilman palkkaa. Lopulta molempien kalentereista löytyi toiselle sopiva tila puhelinluettelo-osuuden lisäksi myös tietyn päivän kohdalta, syyskuun toisena viikonloppuna. Piirrettyyn sydämeen mahtui värin lisäksi nimikin, parin tuskaisen ikäväviikon jälkeen koko päivä pelkkää häntä.
No, poikahan oli kovasti tulossa luokseni illan viimeisellä bussilla yhdeksäs syyskuuta, kunnes tajusi seuraavan päivän aloittavan metsäkanalintujen metsästysajan. Sen priorisoinnin meikätipu hävis, vaikka taatusti oisin ollut paremmassa lihassa kuin ne, joiden perään se päätti lähteä juoksemaan.
Niin siis saapui syksy, metsäkanalintuja tipahteli taivaalta kuin vesipisaroita sienien päälle sateella. Tarina ei kerro, minkä pituinen oli se, mutta kesäpäivä, vastaleikatun nurmen tuoksu ja siniset silmät ovat luoneet sellaisen lähtötason, että vaikutuksen tehdäkseen este on ylitettävä aikamoisella seipäällä.
Tai jotain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)