Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaaliporno. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaaliporno. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. elokuuta 2010

jippigayjei, hey, mä tulin, pyyhi suus

Minulla on kaunis ystävätär. Hän on omanlaistaan missimateriaalia, tummat kiharat suortuvat kehystävät kasvoja, avonainen paita paljastaa juuri sopivasti sitä osaa naisesta, mikä kääntää päitä sukupuolesta riippumatta. Hän on supersosiaalinen multisuorittaja, ihailtavan aktiivinen seurapiiriperhonen, ystäviä, moikkailututtuja ja irtosuhteita, ura ja toimeentulo; paljon sellaista, mikä tekee monen kateelliseksikin. Hän elää juuri sellaista elämää, jollaista myös tahtoo elää.

Minulla on periaatteessa hykerryttävä, mutta käytännössä vaivaannuttava tapa nähdä ihmisiä, asioita ja kohtauksia karrikoituina, sarjakuvamaisina piirrospätkinä. Hetket näkyvät silmieni edessä todenmukaisena, mutta silmäni piirtävät kuvaan päälle kohti lentävät luodit, korvista kurkkivat käkikellokäet, keskelle naamaa siankärsän, jonkun ihmisen olevankin oranki, poksahtavani seuraavasta suklaapalasta ja hajoavani suklaapalaoksennuksiksi ja tomusokeriksi, korkkarimuijan läsähtävän turvalleen tiensivussa olevaan koiranpaskaan jne.

Minulla menivät ne paljonpuhutut pasmat sekaisin, kun kaunis ystävättäreni lausahti pitävänsä pullaposkiräppärin uusimmasta hutihitistä. Hän lauleskeli kertosäettä baarin kajareiden tahtiin, en anna minkään seisoo tiellä, mä tulin voittamaan, lalalaalaalaa, sä tsiigaat voittajaa*, ja äkkiä näin hänet selväpiirteisenä mutta tyhjäsilmäisenä robottina, sellaisena, jonka moni voisi ulkonäön perusteella maksaa pumpattavan Annensa tilalle. Mies katsoo robotin kuvaa myyntipaketin kannesta ja näkee jo itsensä tunkemassa tälle munaa suuhun, stereoista pauhaisi kyyneleitä, verta, hikee, loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen**, kaunis, mutta tyhjäsilmäinen nukke imisi hymyssäsuin ja mies tuntisi itsensä kevään 2012 presidentiksi***.

Älkää käsittäkö väärin, ei ystävättäreni tosiasiassa ole huoramateriaalia. Hän on nykyaikainen, itsenäinen ja evoluutiolta lahjana seksikkyyttä saanut valioyksilö, joka ymmärtää kuinka nykymaailman pelejä pelataan. Hän hymyili määrätietoista hymyään, Cheek jatkoi tää on niille jotka päättää selvii voittajina, voitontahdon näät silmistä, oon siis niin huono häviäjä et mun on aivan pakko voittaa****, ja minä näin sen voitontahdon, sen voiman ja päättäväisyyden jatkaa valitsemallaan tiellä, mutta robottikuva häilähti silti hänen kasvojensa päällä. Ah niin parisuhdesiirappisiin koti-iltoihin viimeaikoina jämähtynyt Estelle kykeni hetken siihen niin kovin vihaamaansa mullapa on poikaystävä, lälläslää, tiedän nyt kaikesta kaiken ja olen sua parempi ihminen -ylemmyydentuntoon ja pohti, josko kauniin ystävättärenkin kovaan katseen pehmittämiseen tarvittaisiin hieman lempee*****. Että jos unelmaelämä tosiasiassa onkin tyhjää, ja hän kuitenkin kaipaisi sanojensa vastaisesti poikaystävää, vaikka keskittyykin potentiaalisten sellaisten välttelyyn kovasti, ettei sellainen vain pääsisi rajoittamaan niiden suurien päämäärien tavoittelua.

Harvoja asioita vihaan yhtä paljon kuin sitä, että ihmiset olettavat oman tapansa elää olevan se kaikille paras tapa. Niitä kertoja, kun joku sanoi mulle vielä sinäkin jonkun löydät, tai että kukaan sanoisi mulle nyt säälivästi, että vielä säkin joskus saat palata siihen ihanan helppoon sinkkuelämään. Kun minä haluan elää siinä hetkessä ja sillä tavalla, joka juuri preesenshetkellä toimii. En minä oikeasti koe voivani arvioida, että ystävättäreni elämänlaatu paranisi esimerkiksi kotinyhjäkepoikaystävän myötä, koska jos nyt kuitenkin arvioin, niin niin tuskin kävisi.


Näin itselläni h-linjaisen, epäsopivan ysärijakkupuvun, kupuhatun kukkakoristeella ja Tmp:n kävelevän alistuneena perässäni vetäessäni häntä kädestä perässäni kohti keski-ikäisiä harrasteita.
Salkkarit on tunnin päästä, tuleppas nyt ettei myöhästytä, keitäppä perunat ruuaksi niin minä paimennan tiukka ilme naamallani naapurin kakaroita pyyhkimään suupielensä ja olemaan siellä takapihan leikkipaikalla vähän hiljempaa. Vähemmästäkin metelistä jää joku Sepon repliikki kuulematta ja ne kirotut perunatkin hyppää kattilassa väärinpäin, eihän sellaista voi suvata, siitähän minunk- siis meidänkin keskiluokkainen ja aivan tarpeeksi kelvollinen elämänlaatumme kokisi hetkeksi kolauksen.


Lähden huomenna baariin. Ainakin yhdelle. Tmp:tä en ota mukaan.





* Todiste siitä, että olen kuullut ko. kappaleen liian monta kertaa.
**, *** & **** Todisteet siitä, etten onneksi muistanut enempää, vaan googletin tarinan osalta ollennaista tietoa. Lähde.

***** Kaikki kaipaa lempee, ota kädestä kiinni ja tehdään lempee tai miten se nyt ikinä meneekin. Ihan eri rallatus ja oletettavasti joku toinen artistikin.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Otatsä naiselta poskeen?

Olen julkkis. Yleäksän shoutboxilla kommenttini keskusteluun "otatsä naiselta pataan":

Olen lyönyt miestä, vetäisin kiukuspäissäni avarilla posken punaiseksi kun baarissa ohikävellessäni joku tuntematon keski-ikäinen haiseva kääpä kouraisi tissiosastoani. Enkä kadu.
-Estelle

Aika monta sekuntia julkisuudessa. Aika monta.
Kai joku edes kuuli? Sniif.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

jotain pinkkiä, jotain lainattua

Se on aina yhtä hassu tunne lukea jonkun toisen blogista jotain, miltä itsestä juuri sillä hetkellä tuntuu.

Noicea lainaten:
"Vähän kuin eläisin maniavaiheessa, mutta siltikään en vielä oikein jaksa tehdä mitään. Se siitä maniasta siis, mutta joku outo vaihe minulla kuitenkin on päällä. Keväällä minä kyllä heräilen vähän henkiin, vaihdan farkut hameisiin, mustan pinkkiin ja hymyilen kaupungilla kävellessäni."

Niinhän minä teen. Hymyilen itsekseni kodin seinien sisällä, hameeseen pukeutuneena odotan poikaa töistä, tunnen itseni hyvinvoivaksi vaikken kykenekään tekemään mitään. Tuoksun vadelmalta, kohta meikkaan, syön jotain. Se tulee tänne, aukaistessani oven kiedon kädet kaulalleen, suutelen kynnyksellä minuutin välittämättä ovisilmistään pehmopornoa seuraavista naapureista, kunnes se siirtää kädet lantioltani alemmas, nostaa mut syliinsä ja kantaa sisälle. Ilta menee joko sydämenlyöntejä kuunnellessa tai sitten lähdemme johonkin, kuljemme keväässä, minulla on vieläkin hame ja ehkä jotain pinkkiä. Hymyilen ja se antaa minulle pikaisen pusun punaisissa valoissa. En ole maaninen, kellun tekemättömyyden depressiossa rästejä kasaten, yhteiskunnallisesti yleishyödyttömänä, työkyvyttömänä turhakkeena, mutten silti ole aivan totaalisen turha. Olemassaolollani on merkitystä ainakin yhdelle.

Antakaa mieluummin se (hypo)mania, ehdin tukehtua omaan sanasiirappiini jos minulla ei ole mitään, miksi räpiköidä näppäimistön sijaan maailmalla.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

paikat märkänä kyynelistä, eli tyydytystä draama- ja sosiaalipornotarpeisiin

Miksi kaikki kivat pojat joko vastaavat "mä meen tiskille, tuletko sä?" -kysymykseeni vuodatuksella aiheesta "mutta kun minä en halua seurustella en halua seurustella minä en halua seurustella minä en nyt halua seurustella EN HALUAAAA" tai ennen ensimmäisiäkään treffejä pitävät mua jo tyttöystävänään? Missä kultainen keskitie, muutamien treffien jälkeen missä mennään -keskustelu, sen jälkeen monta kuukautta jatkuvaa säätöä ja lopulta päätös että joko ollaan tai ei olla?

Onko se oikeasti (miehille) niin vaikeaa ymmärtää, että sanon rehellisesti tykkääväni hänestä, olevani hyvin tyytyväinen jos molemmat kokisimme mahdolliseksi treffailla toisiamme panematta muita ainakaan kovin säännöllisesti ja silti haluavani puhua niistä parisuhdeasioista vasta joskus miljoonan vuoden päästä jos siltä tuntuu? Ei minusta kukaan voi tehdä tyttöystäväänsä kesyttämättä ensin pidemmän kaavan kautta.

Okei, itsehän minä elin ne kuukaudet siitä, että Virkamies sanoi tekevänsä musta avovaimonsa joku päivä. Mutta voisi se silti lähteä sinne tiskille ilman vuodatusta ja kanssani nukkumaan ilman, että kummankaan tarvitsee kokea siihen sisältyvän suurempaa draamaa kuin yksi yö sinne tai tänne.


Se on niin totaalisen loppu, että vaikka tiesinkin sen olevan loppu, en ollut tajunnutkaan kuinka loppu. Se vaan on ohi, ei enää ikinä. Loppu. Itkin koko yön.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Opi tuntemaan Estelle, siis niinku oikeesti, osa 3

ZIIZ musta tuntuuh, ett taas ois aika vähä sillee kertooki itestäni jotai eikä vaa postailla noit päivä nasuna -kuvii..... ku kuitenki kysymyxii tulee hirveesti kaikille muille niiden blogeihin ja mulle ei niiq yhtää, ni attelin sit taas lainailla jotai jutzgii............... kysymys_juzgii siis......... Nii et sillaaih, oppikaas ny tuntee mut muutenki ku kuvist!!!!!!!!!!!!!!!!!!2214
(Kysymykset copypaste-henkisesti randomblogeista nyysittyjä parantelematta muuta kuin alkukirjaimet isoiksi, hyväkiitos.)



"Mitä sun jääkaappi yleensä sisältää?"
- (Kiinnostavatko muiden jääkaapit oikeasti jotakuta? Huhhuh.)
Tyhjää, ruokaa ja viinaa. Tällä hetkellä valikoimissa mm. vähän riisiä kattilan pohjalla, kappale raakaa avokadoa, kohta varmaan vastaankäveleviä sipuleita ja tuoretuotteena purkillinen hedelmäpommia. Korostaisin tässä yhteydessä sanaa pommi, sillä olisi vallan viihdyttävää, mikäli joku sillä hakusanalla blogiini löytäisi.

"Arvosteletteko kavereiden kanssa paljon muita ulkonäön perusteel?"
- Jos nyt ihan totta puhutaan, niin onhan se yksi pääasiallisista yhteisöllistymisharrastuksistamme alkoholisoitumisen ohessa :D

"Millainen olit koulussa (se suosittu tyttö, outo, normi jne.?"
- Suosittu outotyttö, periaatteessa hyvinkin keskivertonormiämmä, omituisia harrastuksia, liian jyrkkiä mielipiteitä ja tiiviin kaveripiirin sekä muutaman pikkufanin omaava, mutta kuulemma "kaikki" muutkin ovat tienneet minut silloisen hiustyylini perusteella. Kaikki tuntevat apinan, apina ei tunne ketään. Punkrockpeiccotypyhh forevahhhhhhh!1


(Tässä vaiheessa teema tuntuu muuttuvan, hmmmmmmmmmm. Eikö tämä aihe muka käsitelty jo kertaalleen?)

"Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?"
- Seksikutsuilla? Jossain orgioilla vai tutustumassa kaalimatoihin tyttöporukalla? En muistaakseni. Kutsuttuna harjoittamaan seksiä kyllä. KOHUPALJASTUS!!325


"Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?"
- En tykkää.

"Yleensä tulee perinteinen mitkä kolme asiaa ottaisit autiolle saarelle, nyt kysynkin ketkä kolme IHMISTÄ ottaisit autiolle saarelle ja miksi?"
- Jäin herkuttelemaan ajatuksella "kolme eksää ja minä". Miettikää nyt, jätkillä ei olisi mitään muuta tekemistä kuin puhua minusta, huoritella ja ehkä parhaassa tapauksessa lopulta alkaa tappelemaan, kuka minut saisi! Sovintoseksinä kimppakivaa, oi autuus <3 (Jos tahtoisin pelata varman päälle, ottaisin pelkän Ikuisuustapauksen. Kirjaimellisesti varman päälle, se on varma ja minä päätyisin päälle kuitenkin. Ei olisi ajankäyttöongelmia meillä kahdella, eikä tarvitsisi turhaan tapellakaan.)

"Komein mies? ;DDDDDDDDDDDDDDDDDD"
-No nyt kun kysyt niin PÄÄLLIMMÄISENÄ mielessäni on toki ikuisuustapaus, varsinkin muistikuva lauantailta, herra pääkallopaita päällään kaljaa kittaamassa, ai että...


"Mitä tekisit jos voittaisit lotossa miljoonan?"
- Hmm. Kidnappaisin Ikuisuustapauksen mukaani autiolle saarelle! Inspiroiduin edellisistä kysymyksistä suuresti :)

"Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?"
- Ei. Se on hyvää, mutta sillä ei paranneta päänsärkyä, krapulaa, vitutusta, yksinäisyyttä, läheisyydenkaipuuta, panetusta, jonkun asian hetkellistä pakkomielteistä ajattelua, unettomuutta, ei ratkota ihmissuhdeongelmia eikä aikaansaada maailmanrauhaa. Ne asiat hoituvat seksillä.


"Jos saisit kolme toivomusta, mitkä ne olisivat ?"
- AI TÄSSÄ VAIHEESSA KYSYTÄÄN SITTEN TÄLLAISTA. Arvatkaapa mitä JUURI NYT toivoisin, jos saisin mitä vaan? Suklaata, seksiä ja Ikuisuustapauksen, tietty. Kysymyksen asettelu tosin koskee mielestäni sitä, mitä kolmea asiaa tahtoisin minulta toivottavan. Siihen vastaukseni olisi "Hei, täällä Ikuisuustapaus, saanko 1) tulla kylään ja 2) sinua? Voinko 3) tuoda suklaata jälkiruoaksi?"

"Valehteletko koskaan?"
- En ikinä. Tässä postauksessa vähemmän kuin yleensä.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Perjantaiii, satasen lainaan ja juon sen, perjantaiiiii miehen jostain mä saaaaan

Viime sunnuntaina iltapäiväauringon sokaisemana hoipuin korkkareilla jälkidarroissa viimeistä korttelia kotia kohti, kun iski maailmanomistajafiilis. En taas ole tilivelvollinen kenellekään, saan mennä kuten tykkään, panna ketä huvittaa, olla pelkäämättä kenen kanssa se pettää kenen takia jättää kenelle se soittaa mitä se tekee kenestä se tykkää tykkääkö minusta entä jos ei. Kun ei ole enää mitään, mitä tarvitsisi kenenkään pojan takia pelätä. Vähän kun läheisyyttä välillä saa niin hyvinhän täällä pärjää ilman sitäkin. Poikaa.

Missä lie se fiilis nyt, aamukofeiinit tulivat vessanpönttöön samaa reittiä mistä olin ne hetkeä aiemmin yrittänyt sisään tunkea. Erehdyin meinaan miettimään virkamiestä pitämässä palaveria jonkun horatsusihteerikön lämpimässä seurassa. Kas näin, hups kynä tipahti lattialle, sihteerikön minihame on lähestulkoon lyhyempi kuin allekirjoittaneen, täytyy kumartua noukkimaan lattialle pudonnut objekti, oho mikäs toinen objekti täältä löytyikään! Oon varmaan katsonut liikaa pornoa :(


Seuraavaksi mentyäni suihkun alle viilentämään tunteitani sain hienon idean: etsinpä perjantain kunniaksi jonkun, jolta voisin hieman kaipaamaani huomiota saada ja unohtaa edellisen epäonnistumiseni Naisena! Läheisyyttä ja kehuja! Vähän vonkaamista ja huokailua! Olin kovin innoissani suunnitelmastani, kunnes muistin taas olevani suurimman osan ajasta kyvytön hyväksikäyttämään yksilöitä pelkästään senhetkisten helppojen tarpeideni tyydyttämiseen, varsinkaan jos on vaarana, että toisella olisi omanikaltaisten tunteiden lisäksi jonkinlainen pidempiaikaistavoite. Tokihan voisin itsekin sellaista tahtoa, mutta nirsouteni heikentää kyvykkyyttäni sellaiseen prosentuaalisesti suuresti. Niinpä vittuunnuin itseeni jo tässä vaiheessa suunnitelmiani.

Sitten kuitenkin, kas kummaa, muistin toissaöisen uneni Ikuisuustapauksesta. Törmäsin häneen hereilläolomaailmassa viikko sitten, jolloin seuralaiseni intuitioepäilysvittuili minulle tämän eronneen tyttöystävästään. Ja kuten aina ennenkin, päivämaailma näyttäytyi minulle uusiksi unissani, en tosin enää muista, mitä siinä tapahtui. Saadakseni ajatukseni pois virkkkkkk EN VARMASTI ENÄÄ KIRJOITA SITÄ kaikenlaisista synkistä ja epäselvistä oksetuksista, jäin onnellisna miettimähän, kuinka kivaa meillä Ikuisuustapauksen kanssa oli niin monesti, ja kuinka monen kuukauden tauon jälkeen voisin jälleen pelkästä katseesta kävellä peräänsä sänkynsä viereen saakka. Enää ei ole ketään, ketä se kiinnostaisi. Ystäväni tosin ehkä hirttäisivät tai kalttaisivat minut asian johdosta, mutta kukas niitä jaksaisi kuunnella, jos syntisten paheideni vuoksi hieman rakkautta saisin.

Ajatukseni kehittyi eteenpäin kuin lisää-tähän-joku-nerokas-kielikuva (papukaijamerkki parhaimman keksivälle!) ja tajusin, että koska Ikuisuustapauksenkin aikoinaan saalistin työntämällä hänet selkä seinää vasten, hymyilemällä ja sanomalla hyvin viattomasti moi :) niin pystynen siihen uudestaankin, jos toisen yhtä potentiaalisen yksilön kohtaisin!

Siispä aion tänään hymyni kanssa suunnata suurkaupunkimme kiihkeästi sykkivään (ei vittu...) yöhön saalistamaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Luvassa huomenna siis joko darra-angstausta kun kukaan ei rakasta mua, darra-angstausta kun uusi ystäväni osoittautui impotentiksi, darra-angstausta kun viina oli liian kallista tai darra-angstausta kun on niin paha darra. Mutta lupaan silti raportoida asiasta, rakkaat blogiystäväiseni ja varsinkin asiasta kommentoineet anonyymit, että taas voisitte tuntea olevanne onnellisia siitä, että elämänne menevän hyvin, kun vertaatte sitä omaani!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

kerroit että olen kaunista katseltavaa

Vietin paniikkikohtauksen jälkeisen yön yhden toisen pojan luona. Pokasin sen joskus huvikseni peruspubista, se oli niin itsevarman näköinen, että oli pakko saada kiusata sitä, päihittää se pelissä, jota se yleensä itse hallitsee. Tylytin sitä, vittuilin päin naamaa, pidin sen kiinnostusta yllä flirttailemalla sopivasti, lähdin mukaansa jatkoille ja jatkoilta kotiin ilman mitään fyysistä kanssakäymistä. Olin silloin(kin) ihastunut toiseen poikaan, mutten tietenkään kertonut. Ennen kuin nyt.

Olemme ensitapaamisesta lähtien olleet räjähdysherkkä yhdistelmä, pyhää vihaa jo vuodesta mitälie, ikuista vittuilua ja ärsyyntymistä. Tällä kertaa en kuitenkaan enää jaksanut jatkaa sitä. Näin sen pitkästä aikaa, ajauduimme juttelemaan keskenämme, myönsimme jollain kierolla tavalla lähestulkoon ikävöineemme toisiamme. Jossain vaiheessa se sitten kysyi jatkoille, kuten niin monta kertaa ennenkin, viihdynhän hänen kaveripiirissään yleensäkin. Kun vaihtoehtona oli ahdistava, yksinäinen hiljaisuus kotona, lähdin sen mukaan jopa huojentuneena.

Se poika sattuu olemaan virkamiespojan kaveri, tiesi tilanteemme ja ehkä siksikin pyysi mut mukaansa. Ei siksi, että kaverinsa naiseen kajoaisi, nokittaisi "mäpä sain sen myös, haha" (tai en sitä ainakaan todellakaan voisi kuvitella tapahtuvan), vaan koska tiesi, että juuri sen vuoksi olisin läsnä ihan muista syistä kuin kaikki sen naiset yleensä. Seurana, en pilluna.

Kiipesin liian lyhyessä hameessa yli lukossa olleen pihaportin, josta en koskaan koskaan koskaan ole suostunut edes yrittämään ylitse. Poika tsemppasi ja auttoi, ja kun olin ylhäällä uskaltamatta hypätä tai laskeutua, se tuli, tarttui kiinni ja käski irrottaa otteen. Ihminen, johon kaikista vähiten koskaan olisin suostunut luottamaan, mutta yhtäkkiä minä vaan luotin. Irrotin otteeni, tipahdin syliin, ja siitä se laski minut maahan. Minä, liian lyhyt hameeni ja poika, jonka kanssa meillä on yllättävän paljon yhteisiä käytösmalleja, vaikka niistä aina toisiamme solvaammekin.

Siellä me sitten oltiin kahdestaan, juotiin siideriä sohvalla, pidettiin jatkot vaikka muita ei paikalle ilmaantunut. Ei niitä kai alunperinkään ollut tulossa, vaikka jotenkin niin ajattelinkin. Tilanne oli absurdi. Kaupungin pahin naistenmies makasi pää sylissäni, silitin sen hiuksia kunnes se nukahti. Se oli kesy kuin kissanpentu, lähestulkoon yhtä söpökin. Olimme siinä ilman mitään muuta kuin vähän omituista, vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa läheisyydenkaipuuta. Ei mitään mahdollisuutta (pelkoa) tilanteen kehittymiseen seksiin, parisuhteeseen, välttämättä edes jatkuvampaan ystävyyteen. Vain se hetki, erilainen kuin yksikään kummankaan elämässä yleensä.

En mennyt nukkumaan sen kainaloon, vaikka mieli teki. Siitä olisin saanut morkkiksen, ja niin uskoakseni hänkin.

Aamudarrassa meininki oli vähän vähemmän intensiivinen, mutta silti kotoisa. Televisiosta tuli paskasarjoja, urheilua ja eläindokkari, me vaan maattiin sohvalla kommentoimassa "ei vittu", "voi ny vittu", "vittu", "vittu haha" sekä muuta yhtä romanttista ja ystävänpäivään sopivaa. Juteltiin välillä ihan ansiokkaastikin, ja lopulta se taas hinautui viereeni niin, että tajusin sen toivovan taas sitä yhtä. Ei siitä voinut erehtyä. Suostuin pyytämättä, silitin taas sen hiuksia, rapsutin niskaa, annoin sillä pienellä teolla sitä hellyyttä, jota se niin kaipasi. Minä ja se, pirullisella charmillaan teinityttöjä sarjassa kaatava, seksiä ilman tunteita keräävä, ainakin omasta mielestään machouros. Oikeasta kohdasta rapsuttaessa vahingossa kuin pieni kissanpentu.


Jos se lukisi tämän tekstin, olisin varmasti loppuelämäni maailman pahin huora, vittumaisin akka ja epäluotettavin juorukello, valehteleva narttu, häntä vain muiden lailla tahtonut, tyhmä ja epätoivoinen halpa nainen. Vain ja ainoastaan lutka. Mutta niin kauan kun asiaa ei sanota ääneen, olen ollut sellainen hetken helpotus, jota se ei osaisi keltään pyytää. Olen hetken ajan tehnyt sen onnelliseksi. Olen ollut jotain, mitä se ei olisi koskaan minusta uskonut löytävänsä, saati myöntänyt tahtovansa. Keneltäkään.

Huolenpitäjä. Taas kerran.

torstai 11. helmikuuta 2010

kaikki me olemme niin vitun arvokkaita

Ihmisryhmät, joita kohti tunnen epäpyhää vihaa, aka. päivän vihalista:
1. "Istunpa ruuhka-aikaan joukkoliikennevälineessä käytävän puolelle, sillä olenhan jäämässä pois heti kahdenkymmenen pysäkin jälkeen" (Itsehän myös satunnaisesti harrastan sitä vahingossa joinakin niistä harvoista kerroista, kun ruuhka-aikaan keskustassa liikun. En tosin myönnä mitään.)
2. "Älä vitussa pistä sitä kapulaa siihen hihnalle eteeni" / "Miksi vitussa et itse pistänyt sitä kapulaa eteeni hihnalle" -kanssaeläjät kassajonoissa. Loukkaantuvat joko siitä, että pistän sen, tai että jätän pistämättä. Tarkoitanhan toki loukata sillä henkilökohtaisesti, aliarvioin joko henkilön kyvyn tarpeensa vaatiessa itse asettaa sen siihen tai olen epäkohtelias ja jätän asettamatta sen, koska en paskaakaan välitä heidän eteensä uhrautua. Olen paska ihminen joka kerta kuitenkin.
3. "Sinä et ole olemassa, et maailmalle etkä varsinkaan minulle." Et kuule kysymystäni siitä, menikö vitonen, kutonen tai viisikutonen ennen kuin saavuin pysäkille. Et väistä marketin ahtaimmassa hyllyvälikössä, sillä ostoksesi maksavat enemmän kuin minun aikani. Et hymyile minulle kassalla, et tervehtiessäni sinua astuessani kyytiisi, et kysyessäni, voisinko istua viereesi. Kävelet kuurosokeana ohitseni tiedustellessani "anteeksi, onko teillä ketsuppi missä hyllyssä". Ärähdät minulle terveyskeskuksen ajanvarausnumerossa, kun kerron, että tahtoisin keskustelemaan lääkemäärästäni omalääkärini kanssa kohtuullisen pian, kun kysymykseesi "mistä lääkkeestä ja sairaudesta on kyse" vastaan rehellisesti "mielenterveysongelmia tasaavista lääkkeistä, tänään on ensimmäinen tarpeeksi hyvä päivä moneen viikkoon, että kykenin edes soittamaan teille", sillä mielenterveysongelmani on mielestäsi lähinnä myöhäisherännäiseen teini-ikään liittyvää kapinaa. Ei sairaus, ei varsinkaan kiireellinen. Eihän se voi tappaa minua, korkeintaan tapan itse itseni, mikä on vain omaa tyhmyyttäni.
4. Teen sinusta valituksen, mikäli jonain päivänä kieltäydyt katsomasta/halveksut minua tarjotessani henkilötodistusta nähtävillesi, kun olen hankkimassa tai tekemässä jotain lapsilta kiellettyä. Tiedän mustiin kajaleihin verhoutuneena näyttäväni joidenkin silmissä huomattavasti ikääni nuoremmalta, joten koen kohteliaaksi ja aikaa säästäväksi toimenpiteeksi ottaa paperini esille jo ennen kanssasi asiointia. Teen sen työtäsi helpottaakseni ja takanani tulevien ihmisten hermojen säästämiseksi, en ammattitaitoasi tai kiinnostustasi kyseenalaistaakseni.
5. Missä tahansa klimpatessasi suuntaani. Kyllä minäkin syljen tarvittaessa, mutta pyrin varomaan ohikulkijoita, sillä en näe mitään hohdokasta osuessani maaliin, josta eritteeni joutuu joku siivoamaan.


Anteeksi seuraavana tuleva, vitutukseni tiivistävä, rahvaanomainen ilmaukseni: Vittu.

torstai 5. marraskuuta 2009

jos mä oisin sä kyl mäki lukisin mun blogii

Pakko leveillä, että meitsin kommenttiboksissa rellestää tämän aurinkokunnan asiallisimmat anonyymit!


Anonyymi kirjoitti...
Blogiasi lukiessa huomaa, että ei ne omat asiat olekaan niin huonosti. Kiitos sulle siitä.



Ihanaa! Ei ollut ensimmäinen anonyymi, oli toinen tai kolmas, ja aina on sama sisältö viesteissä. Edellinen oli kylläkin muotoillut asiansa vahingoniloisempaan sävyyn, tästä yllä esitellystä en ihan ota selvää, minkä makuista sarkasmia joukkoon on lisätty. Päiväni piristyi silti! :D

Yksi parhaista ystävistäni on sanonut samantapaista lisäten vielä kohdan "jos mä oisin sä kyl mä oisin jo sun kaa haudassa". Survivor-Estelle kiittää ja kuittaa saamastaan arvostuksesta, tämä Eerika ei nyt vieläkään pääse taivaaseen, mutta humalaan kenties kyllä. Haloo lähikaupan pullohylly!


ps. anonyymin ja muiden inspiroimana tarjoan hieman uutta "huumoria" myös tästä tekstistä itään. jos mä oisin mä niin kyl mäki mainostaisin mun blogii, yo ->

tiistai 6. lokakuuta 2009

Opi tuntemaan Estelle, siis niinku oikeesti, osa 2.

Aikuismateriaalikyssäreit, K55.


Jos sulla ois poikakaveri
(tai ne kolme, toim. huom.) ja voisit harrastaa sexii ni mikä ois sun lempiasento?
Takaapäin läppäri edessä on ihan jees, pystyy samalla vaikka bloggaamaan tai päivittämään facebookissa statusta. Mielellään vaan yks äijä kerralla, kolmasosariski että läppärin näyttö tahmaantuis.
Kiitos btw muistutuksesta, että seksi kuuluu vain parisuhteeseen. Edellinen poikaystäväni opetti, että se kuuluu pariinkin suhteeseen.

Ooks joskus seurustellu silleen et viel muistat sen? Millasta se oli? Kumpi teki aloitteen?
Yks hienoimmista oli sellainen, että poika teki aloitteen, sanoi et se on nyt tässä koska minä olin siinä ja muuta hän ei enää etsi. 22 tunnin kuluttua hän laittoi tekstiviestin, että alaikäinen ex-vakipanonsa on hänelle raskaana. Eihän se nyt tietenkään ollut, mutta poika meni vanhanaikaiseen. En muuten varmana unohda.
Sama poika luuli minua baarissa toiseksi pari viikkoa sitten. Hah.

Mitä ehkäisyä käytät?
Ehkäisen jo etukäteen torjumalla kaikki lähestymisyritykset ja mokaamalla pokaamisyritykset. Toistaiseksi toiminut oikein hyvin.

Mikä saa sut syttymään?
No nää normijutut, mitkä on varmaan kaikille aika tuttuja... Katsekontakti, sytytysneste ja tulitikku toimivat aina :)

Mikä on tuhminta mitä olet tehnyt sängyssä?
Tuhmimmasta en tiedä, mutta tyhmintä on ollut syödä suklaata tai näkkileipää peiton alla. Älä kokeile tätä kotona.

Mikä on romanttisin hetki sun elämässä?
Koska tahdon unohtaa ensipussailun Punavuoren kevätauringossa, vittu, vastaan toisen yhtä lämpimän muiston: Kun Herra Ikuisuustapaus halasi minua ensimmäistä (ja ainoaa, hah) kertaa kavereidensa nähden, heille jutellessaan piti minua kiinni vieressään kuin uutta autoa, onnellisena ja ylpeänä, ja lopulta kun olimme lähdössä, hän kouraisi minua perseestä. Kaikkien nähden. ♥

Mikä on kauneinta mitä jätkä on sulle sanonu?
"Katoksä kaikki päivät maksukanavia vai ootko luonnonlahjakkuus?"
"Sen lisäks, että oot teini, blondi, idealisti ja juntti, et edes ymmärrä taidetta."
"Susta tulis hyvä saattohoitaja."



Hirveesti tullu tollai tosi hyvii kysymyksii, kiitoxii kaikille kysyneille!!! =)
Onx jotai muut mitä viel tahotte tietää?!??
(Lyökää minua.)