Siitä puhe, mistä puute. Taas.
Voin kertoa, ettei siinä paljoa enää mikään muu paina, jos poika ei paina minua hahahahahahahahaha ja sitten otetaan tämä lause uusiksi.
Voin kertoa, ettei siinä paljoa enää mikään muu paina, jos meininki on niin kiltin toverillista, että meinaan aamulla jutellessa alkaa tilittää edellisillan Herra Ikuisuustapauksen kohtaamisesta. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään ihmeellisempää kerrottavaa, perinteistä hermostuneisuutta hänen osaltaan, edestakaskävelyä, perän tsekkailua ja tsekkailua perään. Aina se silti jaksaa viihdyttää ja aina se yhtä hyvältä näyttää, jopa typeränä, paikalleen jäätyneenä tuijottaessaan, aina sen mukaan tekisi mieli lähteä. Maailman parhaimmannäköinen mies. Siitä minä en yli pääse.
Tämä toinen taas ei osoita minkäänlaista seksuaalista huomiota satunnaisia vaatimiani pusuja lukuun ottamatta. Kertokaa minulle, millainen mies ei koske edes "vahingossa" naiseen, joka makaa puolialastomana kiinni kyljessä koko yön? Impotentti homo, arvioisin. Vaihtoehto "humalainen hetero" ei mene jakeluuni. Kun en saa osakseni mitään merkkiä siitä, että minua tahdottaisiin fyysisesti, menee mielenkiintoni muista tekijöistä välittämättä. Se poika on muuten niin ihana, että tekee pahaa tuntea näin. Mutta minkäs minä itselleni tässä asiassa voisin, enkä oikein haluakaan voida.
Jos se voisi voida itselleen. Tai Herra Ikuisuustapaus tulisi ja kosisi. Voittaisin lotossa. Saisin jotain tekemistä ainaisen ajatuksissaan elämisen, haaveilun ja kirjoittamisen sijaan. Hankkisin elämän. Hah.