keskiviikkoviisaus

"Parempi nappi poskessa kuin kymmenen otsassa."

Perjantaiii, satasen lainaan ja juon sen, perjantaiiiii miehen jostain mä saaaaan

Viime sunnuntaina iltapäiväauringon sokaisemana hoipuin korkkareilla jälkidarroissa viimeistä korttelia kotia kohti, kun iski maailmanomistajafiilis. En taas ole tilivelvollinen kenellekään, saan mennä kuten tykkään, panna ketä huvittaa, olla pelkäämättä kenen kanssa se pettää kenen takia jättää kenelle se soittaa mitä se tekee kenestä se tykkää tykkääkö minusta entä jos ei. Kun ei ole enää mitään, mitä tarvitsisi kenenkään pojan takia pelätä. Vähän kun läheisyyttä välillä saa niin hyvinhän täällä pärjää ilman sitäkin. Poikaa.

Missä lie se fiilis nyt, aamukofeiinit tulivat vessanpönttöön samaa reittiä mistä olin ne hetkeä aiemmin yrittänyt sisään tunkea. Erehdyin meinaan miettimään virkamiestä pitämässä palaveria jonkun horatsusihteerikön lämpimässä seurassa. Kas näin, hups kynä tipahti lattialle, sihteerikön minihame on lähestulkoon lyhyempi kuin allekirjoittaneen, täytyy kumartua noukkimaan lattialle pudonnut objekti, oho mikäs toinen objekti täältä löytyikään! Oon varmaan katsonut liikaa pornoa :(


Seuraavaksi mentyäni suihkun alle viilentämään tunteitani sain hienon idean: etsinpä perjantain kunniaksi jonkun, jolta voisin hieman kaipaamaani huomiota saada ja unohtaa edellisen epäonnistumiseni Naisena! Läheisyyttä ja kehuja! Vähän vonkaamista ja huokailua! Olin kovin innoissani suunnitelmastani, kunnes muistin taas olevani suurimman osan ajasta kyvytön hyväksikäyttämään yksilöitä pelkästään senhetkisten helppojen tarpeideni tyydyttämiseen, varsinkaan jos on vaarana, että toisella olisi omanikaltaisten tunteiden lisäksi jonkinlainen pidempiaikaistavoite. Tokihan voisin itsekin sellaista tahtoa, mutta nirsouteni heikentää kyvykkyyttäni sellaiseen prosentuaalisesti suuresti. Niinpä vittuunnuin itseeni jo tässä vaiheessa suunnitelmiani.

Sitten kuitenkin, kas kummaa, muistin toissaöisen uneni Ikuisuustapauksesta. Törmäsin häneen hereilläolomaailmassa viikko sitten, jolloin seuralaiseni intuitioepäilysvittuili minulle tämän eronneen tyttöystävästään. Ja kuten aina ennenkin, päivämaailma näyttäytyi minulle uusiksi unissani, en tosin enää muista, mitä siinä tapahtui. Saadakseni ajatukseni pois virkkkkkk EN VARMASTI ENÄÄ KIRJOITA SITÄ kaikenlaisista synkistä ja epäselvistä oksetuksista, jäin onnellisna miettimähän, kuinka kivaa meillä Ikuisuustapauksen kanssa oli niin monesti, ja kuinka monen kuukauden tauon jälkeen voisin jälleen pelkästä katseesta kävellä peräänsä sänkynsä viereen saakka. Enää ei ole ketään, ketä se kiinnostaisi. Ystäväni tosin ehkä hirttäisivät tai kalttaisivat minut asian johdosta, mutta kukas niitä jaksaisi kuunnella, jos syntisten paheideni vuoksi hieman rakkautta saisin.

Ajatukseni kehittyi eteenpäin kuin lisää-tähän-joku-nerokas-kielikuva (papukaijamerkki parhaimman keksivälle!) ja tajusin, että koska Ikuisuustapauksenkin aikoinaan saalistin työntämällä hänet selkä seinää vasten, hymyilemällä ja sanomalla hyvin viattomasti moi :) niin pystynen siihen uudestaankin, jos toisen yhtä potentiaalisen yksilön kohtaisin!

Siispä aion tänään hymyni kanssa suunnata suurkaupunkimme kiihkeästi sykkivään (ei vittu...) yöhön saalistamaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Luvassa huomenna siis joko darra-angstausta kun kukaan ei rakasta mua, darra-angstausta kun uusi ystäväni osoittautui impotentiksi, darra-angstausta kun viina oli liian kallista tai darra-angstausta kun on niin paha darra. Mutta lupaan silti raportoida asiasta, rakkaat blogiystäväiseni ja varsinkin asiasta kommentoineet anonyymit, että taas voisitte tuntea olevanne onnellisia siitä, että elämänne menevän hyvin, kun vertaatte sitä omaani!

villejä öitä, hikisiä aamuja

Olen viihtynyt kuluneella viikolla muutaman yön parin eri eksäni seurassa. Itsetuntoa on vallan kivasti boostannut heidän ilmaisemansa kaipuu minua kohtaan, ja arvaahan sen, mihin on päädytty aamun koittaessa. Yksi pussaili minua muiden nähden, toisen haukuin lyttyyn ja kolmannen kanssa keskustelin toisesta. Joka kerta olen kuitenkin herännyt yksin hiestä märkien lakanoideni seasta ja ihmetellyt, miksi helvetissä stressi tuo painajaisiin asioita, jotka eivät liity stressiä aiheuttavaan tekijään missään määrin.

Mutta ei siinä, oikein kiva oli pussailla Ikuisuustapauksen kanssa, huutaa kyyneleet silmiin sille josta ei enää puhuta ja lähinnä maailman surkein läppä keskustella muinaishistorian hirviön kanssa kahvikupin ääressä. Paljon mukavampaa kuin joutua ammutuksi, puukotetuksi, hakatuksi tai haaksirikkoon, niitäkin olen öihini mahduttanut. Virkeänä aamuun ankeaan.


Tänään on taas jo tuntunut jokin joltain, päivittäisaskareet aiheuttivat melkein itkuun edenneen ahdistuskohtauksen. Olen myös ollut vihainen, helpottunut, mököttänyt ja nauranutkin. Joskus jostain tulee vielä jotain taas. Ainakin unissa.

Nyt jostain kantautui muka nenään eli oletettavasti lähinnä mieleen tuoksu ruoasta, jota isä tapasi tehdä ollessani pieni. Taas tuntuu.

ANTAKAA MÄÄKIN HUUDAN

MÄÄKIN OLEN kän... eiku joo, nyt on sunnuntai, MÄÄKIN OLEN HENGISSÄ.

Yhtäkkiä alkoi taas ahdistaa. Olen yhtä morkkista, krapulaa, naisellista verenvuodatusta, diagnooseja, keskittymisongelmia, uniharhoja, keräytyneitä rästejä, oppimisvaikeuksia, työkyvyttömyyttä, saamattomuutta, komplekseja, paskaa. Haluan kävellä läpi seinästä, ovesta tai ikkunasta. En tiedä miksi, kai päästäkseni edes johonkin.

Elämäni pyörii liikaa itseni ympärillä, sen huomaa siitäkin, ettei viimeiseen noin sadassa seitsemässäkymmenessäkuudessa postauksessa ole ollut muuta sisältöä kuin itseanalyysiämpärissä räpiköiminen. Pläts pläts, roiskuu kun pomppii. Syksy ja lätäköt, jumalauta. ANTAKAA MULLE JOTAIN MUUTA AJATELTAVAA.

Olen kahta eri ihmistä ja aivan liikaa aikaa. En soita kellekään, etten olisi tylsyyksissäni taakaksi. Kadehdin niitä, jotka eivät itseanalysoi itseään säälittäviksi kerjätessään huomiota. Vaikka eikö sen huomion tahtominen ole aika normaali perustarve ja pitäis olla hyväksyttävääkin?

Luen löytyneitä lääkärintodistuksia, muutan käytettyjä F-koodeja sanoiksi, haaveilen meneväni nukkumaan vaikka heti ja olevani huomenna mielenkiintoisempi edes itselleni. Just tällä hetkellä olen mielenkiintoinen vain jos tahtoo tutkia ahdistunutta hamsteria, joka keskellä leikkikentän hiekkalaatikkoa pohtii pienessä päässään päänsä pienuutta, maailman suuruutta, mahdollisuuksien valikoimaa ja lopulta käpertyy tärisemään laatikon sisäpuolelle reunaa vasten hiekka pehmeänä patjanaan.