Perjantaiii, satasen lainaan ja juon sen, perjantaiiiii miehen jostain mä saaaaan

Viime sunnuntaina iltapäiväauringon sokaisemana hoipuin korkkareilla jälkidarroissa viimeistä korttelia kotia kohti, kun iski maailmanomistajafiilis. En taas ole tilivelvollinen kenellekään, saan mennä kuten tykkään, panna ketä huvittaa, olla pelkäämättä kenen kanssa se pettää kenen takia jättää kenelle se soittaa mitä se tekee kenestä se tykkää tykkääkö minusta entä jos ei. Kun ei ole enää mitään, mitä tarvitsisi kenenkään pojan takia pelätä. Vähän kun läheisyyttä välillä saa niin hyvinhän täällä pärjää ilman sitäkin. Poikaa.

Missä lie se fiilis nyt, aamukofeiinit tulivat vessanpönttöön samaa reittiä mistä olin ne hetkeä aiemmin yrittänyt sisään tunkea. Erehdyin meinaan miettimään virkamiestä pitämässä palaveria jonkun horatsusihteerikön lämpimässä seurassa. Kas näin, hups kynä tipahti lattialle, sihteerikön minihame on lähestulkoon lyhyempi kuin allekirjoittaneen, täytyy kumartua noukkimaan lattialle pudonnut objekti, oho mikäs toinen objekti täältä löytyikään! Oon varmaan katsonut liikaa pornoa :(


Seuraavaksi mentyäni suihkun alle viilentämään tunteitani sain hienon idean: etsinpä perjantain kunniaksi jonkun, jolta voisin hieman kaipaamaani huomiota saada ja unohtaa edellisen epäonnistumiseni Naisena! Läheisyyttä ja kehuja! Vähän vonkaamista ja huokailua! Olin kovin innoissani suunnitelmastani, kunnes muistin taas olevani suurimman osan ajasta kyvytön hyväksikäyttämään yksilöitä pelkästään senhetkisten helppojen tarpeideni tyydyttämiseen, varsinkaan jos on vaarana, että toisella olisi omanikaltaisten tunteiden lisäksi jonkinlainen pidempiaikaistavoite. Tokihan voisin itsekin sellaista tahtoa, mutta nirsouteni heikentää kyvykkyyttäni sellaiseen prosentuaalisesti suuresti. Niinpä vittuunnuin itseeni jo tässä vaiheessa suunnitelmiani.

Sitten kuitenkin, kas kummaa, muistin toissaöisen uneni Ikuisuustapauksesta. Törmäsin häneen hereilläolomaailmassa viikko sitten, jolloin seuralaiseni intuitioepäilysvittuili minulle tämän eronneen tyttöystävästään. Ja kuten aina ennenkin, päivämaailma näyttäytyi minulle uusiksi unissani, en tosin enää muista, mitä siinä tapahtui. Saadakseni ajatukseni pois virkkkkkk EN VARMASTI ENÄÄ KIRJOITA SITÄ kaikenlaisista synkistä ja epäselvistä oksetuksista, jäin onnellisna miettimähän, kuinka kivaa meillä Ikuisuustapauksen kanssa oli niin monesti, ja kuinka monen kuukauden tauon jälkeen voisin jälleen pelkästä katseesta kävellä peräänsä sänkynsä viereen saakka. Enää ei ole ketään, ketä se kiinnostaisi. Ystäväni tosin ehkä hirttäisivät tai kalttaisivat minut asian johdosta, mutta kukas niitä jaksaisi kuunnella, jos syntisten paheideni vuoksi hieman rakkautta saisin.

Ajatukseni kehittyi eteenpäin kuin lisää-tähän-joku-nerokas-kielikuva (papukaijamerkki parhaimman keksivälle!) ja tajusin, että koska Ikuisuustapauksenkin aikoinaan saalistin työntämällä hänet selkä seinää vasten, hymyilemällä ja sanomalla hyvin viattomasti moi :) niin pystynen siihen uudestaankin, jos toisen yhtä potentiaalisen yksilön kohtaisin!

Siispä aion tänään hymyni kanssa suunnata suurkaupunkimme kiihkeästi sykkivään (ei vittu...) yöhön saalistamaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Luvassa huomenna siis joko darra-angstausta kun kukaan ei rakasta mua, darra-angstausta kun uusi ystäväni osoittautui impotentiksi, darra-angstausta kun viina oli liian kallista tai darra-angstausta kun on niin paha darra. Mutta lupaan silti raportoida asiasta, rakkaat blogiystäväiseni ja varsinkin asiasta kommentoineet anonyymit, että taas voisitte tuntea olevanne onnellisia siitä, että elämänne menevän hyvin, kun vertaatte sitä omaani!