Lähdin alhaisesta yksinäisyydestä kaupungin kesäyöhön. Poikakaveri oli mennyt kavereidensa kanssa, mua tympäisi istua yksin himassa, joten kun kutsu kävi niin hyppäsin autoon ja lähdin kohti tuntematonta tuttua.
En muista koska viimeksi olisin ollut näin pitkään käymättä baareissa. Alkoholi on aiheuttanut koko vuoden ajan vain hillittömiä itkukohtauksia ja seuraavan aamun vainoja, joten olen pysynyt viimeiset viisi viikkoa melkolailla tukevasti kotioloissa vappua lukuunottamatta. Silloinkin tosin oli kotibileet ja se itkukohtaus aamuvainoineen, ah. The Poikaystävä on luonnollisesti ollut hyvä (teko)syy jumittaa viikonloput kantapaikan valojen hellän huoman sijaan ihan elävän ihmisen kainalossa.
Mutta menipä perkeleen hienosti tämäkin reissu. 1) Meni hermo tmphen, en vastannut viestiin, sain kuulla kaverilta että sen kaveri oli käskenyt minun vastata, no jee ja vittu, miksi se ei voi soittaa suoraan mulle jos tahtoo kuulla jotain. En edelleenkään ole viesti-ihmisiä. 2) Seura, jonka vuoksi olin lupautunut kotoa poistumaan, oli aivan vitusti myöhässä. Kivahan se oli lähteä puoli kahden aikaan, kun naama ja loppukin nainen oli valmiina jo kymmeneltä. 3) Kaikista maailman yökerhoista valitsimme sellaisen, jossa juuri tänään sattui kreisibailaamaan myös pomoni. Keskellä viikon sairaslomaa on kohtaaminen vallan hilpeää, varsinkin kun saikkutodistuksenkin työpaikalle vei tmp. F-koodit eivät ole tarttuvia tauteja. Haista koko maailma paska. 4) Kotimatkalla takapenkillä hengaili lauma känniääliöitä, joista yksi päätti laulaa radiosta raikaneen Umbrellan tahtiin kotimaisen läskiversion. Sanasta sanaan. 5) Olin selvinpäin, henkisesti ja hieman fyysisestikin pahoinvoiva, reissu kesti pari tuntia ja rahaa meni silti kymppi, eli noin puolet koko elämäni budjetista. :(
Oikeastaan jäi silti hyvä fiilis. Takapenkin kultakurkun vieraillessa 24/7-ravitsemusliikkeessä istuin katuvalojen alla kuskin roolia toteuttaneen kind of -bestikseni autossa pelkääjänpaikalla pienenä, väsyneenä ja sisäisesti surkeana. Tajusin ensimmäistä kertaa koko illan aikana tarkistaa, missä kondiksessa naamani meikkipinta oli. Aukaisin peilin, ja totesin, ettei mitään ollut päätynyt vääriin paikkoihin. Huokaisin jotain helpotukseen viittaavaa, kun se ratin takana istunut rakas tyttölapsi siirsi kätensä silittämään hiuksiani ja sanoi, että olen kaunis. Että olen aina kaunis, niin taas tänäänkin. Mulla meni pala kurkkuun, enkä osannut sanoa mitään. Se kyllä kertoo sen useinkin, ei hoe liikaa, mutta tietyillä hetkillä kommentoi. Eikä se ole mielistelevää, ei edes teeskenneltyä, tiedän ja luotan jo hänen näkevän minut kauniina. Kokonaisvaltaisesti.
En minä kuule sitä muilta, en ulkonäköön viittaavana. Yksittäisiä asioita ehkä kommentoidaan, kroppaa, vaatteita, hiuksia, luonnetta joskus, mutta ei noin. En useinkaan tunne itseäni rumaksi, ainakaan kun olen tehnyt tarvittavat ehostukset näyttääkseni yhteiskuntakelpoiselta, mutta tiedän varsin hyvin, etten ole mitään missimateriaalia. Jokapäiväisten valintojeni myötä harvoin kai näytän aivan tusinatytöltäkään. Mutta kaunis, kaunis, se on kohdallani harvinainen sana.
En koe pinnallisena nähdä kauneutta silmillä havaittavissa asioissa. Olen esteetikko, haalin ympärilleni (pääasiassa elotonta) kauneutta antamaan visuaalista mielihyvää. Jos joku näkee kauneutta myös minussa, se hätkähdyttää lämpimän tunteen mielihyväkeskuksessani.
Tahdon kertoa sen saman jollekulle, tarkoittaa sitä oikeasti, ehkä parantaa hänen päiväänsä pienesti.
Kommenttihuoraan:
Kertokaa tai näyttäkää minulle asioita, jotka ovat teidän mielestänne kauniita. Kiitos. ♥
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vitutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vitutus. Näytä kaikki tekstit
torstai 13. toukokuuta 2010
perjantai 19. helmikuuta 2010
Perjantaiii, satasen lainaan ja juon sen, perjantaiiiii miehen jostain mä saaaaan
Viime sunnuntaina iltapäiväauringon sokaisemana hoipuin korkkareilla jälkidarroissa viimeistä korttelia kotia kohti, kun iski maailmanomistajafiilis. En taas ole tilivelvollinen kenellekään, saan mennä kuten tykkään, panna ketä huvittaa, olla pelkäämättä kenen kanssa se pettää kenen takia jättää kenelle se soittaa mitä se tekee kenestä se tykkää tykkääkö minusta entä jos ei. Kun ei ole enää mitään, mitä tarvitsisi kenenkään pojan takia pelätä. Vähän kun läheisyyttä välillä saa niin hyvinhän täällä pärjää ilman sitäkin. Poikaa.
Missä lie se fiilis nyt, aamukofeiinit tulivat vessanpönttöön samaa reittiä mistä olin ne hetkeä aiemmin yrittänyt sisään tunkea. Erehdyin meinaan miettimään virkamiestä pitämässä palaveria jonkun horatsusihteerikön lämpimässä seurassa. Kas näin, hups kynä tipahti lattialle, sihteerikön minihame on lähestulkoon lyhyempi kuin allekirjoittaneen, täytyy kumartua noukkimaan lattialle pudonnut objekti, oho mikäs toinen objekti täältä löytyikään! Oon varmaan katsonut liikaa pornoa :(
Seuraavaksi mentyäni suihkun alle viilentämään tunteitani sain hienon idean: etsinpä perjantain kunniaksi jonkun, jolta voisin hieman kaipaamaani huomiota saada ja unohtaa edellisen epäonnistumiseni Naisena! Läheisyyttä ja kehuja! Vähän vonkaamista ja huokailua! Olin kovin innoissani suunnitelmastani, kunnes muistin taas olevani suurimman osan ajasta kyvytön hyväksikäyttämään yksilöitä pelkästään senhetkisten helppojen tarpeideni tyydyttämiseen, varsinkaan jos on vaarana, että toisella olisi omanikaltaisten tunteiden lisäksi jonkinlainen pidempiaikaistavoite. Tokihan voisin itsekin sellaista tahtoa, mutta nirsouteni heikentää kyvykkyyttäni sellaiseen prosentuaalisesti suuresti. Niinpä vittuunnuin itseeni jo tässä vaiheessa suunnitelmiani.
Sitten kuitenkin, kas kummaa, muistin toissaöisen uneni Ikuisuustapauksesta. Törmäsin häneen hereilläolomaailmassa viikko sitten, jolloin seuralaiseni intuitioepäilysvittuili minulle tämän eronneen tyttöystävästään. Ja kuten aina ennenkin, päivämaailma näyttäytyi minulle uusiksi unissani, en tosin enää muista, mitä siinä tapahtui. Saadakseni ajatukseni pois virkkkkkk EN VARMASTI ENÄÄ KIRJOITA SITÄ kaikenlaisista synkistä ja epäselvistä oksetuksista, jäin onnellisna miettimähän, kuinka kivaa meillä Ikuisuustapauksen kanssa oli niin monesti, ja kuinka monen kuukauden tauon jälkeen voisin jälleen pelkästä katseesta kävellä peräänsä sänkynsä viereen saakka. Enää ei ole ketään, ketä se kiinnostaisi. Ystäväni tosin ehkä hirttäisivät tai kalttaisivat minut asian johdosta, mutta kukas niitä jaksaisi kuunnella, jos syntisten paheideni vuoksi hieman rakkautta saisin.
Ajatukseni kehittyi eteenpäin kuin lisää-tähän-joku-nerokas-kielikuva (papukaijamerkki parhaimman keksivälle!) ja tajusin, että koska Ikuisuustapauksenkin aikoinaan saalistin työntämällä hänet selkä seinää vasten, hymyilemällä ja sanomalla hyvin viattomasti moi :) niin pystynen siihen uudestaankin, jos toisen yhtä potentiaalisen yksilön kohtaisin!
Siispä aion tänään hymyni kanssa suunnata suurkaupunkimme kiihkeästi sykkivään (ei vittu...) yöhön saalistamaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Luvassa huomenna siis joko darra-angstausta kun kukaan ei rakasta mua, darra-angstausta kun uusi ystäväni osoittautui impotentiksi, darra-angstausta kun viina oli liian kallista tai darra-angstausta kun on niin paha darra. Mutta lupaan silti raportoida asiasta, rakkaat blogiystäväiseni ja varsinkin asiasta kommentoineet anonyymit, että taas voisitte tuntea olevanne onnellisia siitä, että elämänne menevän hyvin, kun vertaatte sitä omaani!
Missä lie se fiilis nyt, aamukofeiinit tulivat vessanpönttöön samaa reittiä mistä olin ne hetkeä aiemmin yrittänyt sisään tunkea. Erehdyin meinaan miettimään virkamiestä pitämässä palaveria jonkun horatsusihteerikön lämpimässä seurassa. Kas näin, hups kynä tipahti lattialle, sihteerikön minihame on lähestulkoon lyhyempi kuin allekirjoittaneen, täytyy kumartua noukkimaan lattialle pudonnut objekti, oho mikäs toinen objekti täältä löytyikään! Oon varmaan katsonut liikaa pornoa :(
Seuraavaksi mentyäni suihkun alle viilentämään tunteitani sain hienon idean: etsinpä perjantain kunniaksi jonkun, jolta voisin hieman kaipaamaani huomiota saada ja unohtaa edellisen epäonnistumiseni Naisena! Läheisyyttä ja kehuja! Vähän vonkaamista ja huokailua! Olin kovin innoissani suunnitelmastani, kunnes muistin taas olevani suurimman osan ajasta kyvytön hyväksikäyttämään yksilöitä pelkästään senhetkisten helppojen tarpeideni tyydyttämiseen, varsinkaan jos on vaarana, että toisella olisi omanikaltaisten tunteiden lisäksi jonkinlainen pidempiaikaistavoite. Tokihan voisin itsekin sellaista tahtoa, mutta nirsouteni heikentää kyvykkyyttäni sellaiseen prosentuaalisesti suuresti. Niinpä vittuunnuin itseeni jo tässä vaiheessa suunnitelmiani.
Sitten kuitenkin, kas kummaa, muistin toissaöisen uneni Ikuisuustapauksesta. Törmäsin häneen hereilläolomaailmassa viikko sitten, jolloin seuralaiseni intuitioepäilysvittuili minulle tämän eronneen tyttöystävästään. Ja kuten aina ennenkin, päivämaailma näyttäytyi minulle uusiksi unissani, en tosin enää muista, mitä siinä tapahtui. Saadakseni ajatukseni pois virkkkkkk EN VARMASTI ENÄÄ KIRJOITA SITÄ kaikenlaisista synkistä ja epäselvistä oksetuksista, jäin onnellisna miettimähän, kuinka kivaa meillä Ikuisuustapauksen kanssa oli niin monesti, ja kuinka monen kuukauden tauon jälkeen voisin jälleen pelkästä katseesta kävellä peräänsä sänkynsä viereen saakka. Enää ei ole ketään, ketä se kiinnostaisi. Ystäväni tosin ehkä hirttäisivät tai kalttaisivat minut asian johdosta, mutta kukas niitä jaksaisi kuunnella, jos syntisten paheideni vuoksi hieman rakkautta saisin.
Ajatukseni kehittyi eteenpäin kuin lisää-tähän-joku-nerokas-kielikuva (papukaijamerkki parhaimman keksivälle!) ja tajusin, että koska Ikuisuustapauksenkin aikoinaan saalistin työntämällä hänet selkä seinää vasten, hymyilemällä ja sanomalla hyvin viattomasti moi :) niin pystynen siihen uudestaankin, jos toisen yhtä potentiaalisen yksilön kohtaisin!
Siispä aion tänään hymyni kanssa suunnata suurkaupunkimme kiihkeästi sykkivään (ei vittu...) yöhön saalistamaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Luvassa huomenna siis joko darra-angstausta kun kukaan ei rakasta mua, darra-angstausta kun uusi ystäväni osoittautui impotentiksi, darra-angstausta kun viina oli liian kallista tai darra-angstausta kun on niin paha darra. Mutta lupaan silti raportoida asiasta, rakkaat blogiystäväiseni ja varsinkin asiasta kommentoineet anonyymit, että taas voisitte tuntea olevanne onnellisia siitä, että elämänne menevän hyvin, kun vertaatte sitä omaani!
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
kurkkua, pornoa ja propagandaa
Söin iltapalaksi suklaata ja kurkkuvoileipiä, luin blogeja ja varsinkin yhtä blogia, ajauduin miettimään vartalosuklaata ja vähemmän vihreitä kurkkuja ja muita suuhun tai vartalolle sijoiteltavia tuotteita ja nyt vähän laitattaa. Taas. Tuokaa nyt jo se poika takaisin käyttööni, jooko, kävelen kohta seinistä läpi.
Tämän tahdoin kertoa manifestina naisten oikeudelle tuntea fyysisiä tarpeita ja myöntää niiden olemassaolo.
Väännettäköön rautalankaa:
1. Naisiakin panettaa
2. Naisetkin tekevät alotteita seksin suhteen
3. Naisetkin käyttävät omia käsiään tyydyttääkseen tarpeitaan
4. Naisetkin katsovat pornoa
5. Naistenkaan fantasiat eivät ole pelkkää pehmopornoa ja helliä sanoja
6. ...ja kaikki tämä on aivan luonnollista ja normaalia ja hyväksyttävää. Sukupuolesta riippumatta.
On se jumalauta ettei seksi ole vielä 2000-luvullakaan niin arkipäiväinen asia, että naisilla olisi sen suhteen yleisesti hyväksyttyinä samat oikeudet kuin miehillä. Joo hyi yäk, eihän nyt nainen voi seksiä tahtoa, nainen on objekti jota tahdotaan ja laitetaan kun tahdotaan, nainen on siveellinen neitsytmaria kohdusta kehdon ja aviovuoteen kautta hautaan! Valistuksessa kerrotaan, kuinka on normaalia, että vastakkainen sukupuoli kiinnostaa. Pojille tarina jatkuu pornografisen materiaalin ja omien käsien käytön luonnollisuudesta, ei se ole vahingollista, tytöille taas kerrotaan, kuinka menkoista ei tarvitse kellekään kertoa ja kuinka sitten isompana täytyy varoa kelle antaa. Tutkitaanpa hieman kohdun rakennetta! Näin käytämme kortsua! Ja älkää nuoret nyt vaan hetkeksikään havahtuko siihen tosiasiaan, että "ei ole pakko suostua seksiin vaikka poikakaveri sitä vaatisikin/ei saa pakottaa tyttöystävää seksiin jos hän ei ole valmis" on äärimmäisen pahasti päin VITTUJA muotoiltu piilokäännytys. Niin, poika painostaa seksiin, ja tyttö suostuu.
Voin kyllä kertoa, että ainakin oman reikäni ympärillä tapahtuneissa tilanteissa asetelma on yleensä päinvastainen. Voin myös kertoa, että blogistanian perusteella en todellakaan ole ainoa.
Että sitä minä vaan aloin kirjoittamaan, että jos kahta asiaa saan toivoa etukäteisjoululahjaksi, niin koko sukupuolelleni yleisesti tunnustetut täydet oikeudet ja tabuttoman asenteen seksiin, ja sit vielä pikalähetyksenä sänkyyni sitä itseään. Eipä mulla muuta.
(hetkeä myöhemmin:)
Eikun joo, sitähän minä alunperin, että perkele minä olen kateellinen teille rakkaat blogisisaret, joilla on joku jota tarpeillanne rienata! Ja rakkaat blogiveljet, vetäkää käteen. Siihen teille on suotu oikeus jo ajat sitten, nauttikaa siitä.
Estelle menee nyt kylmään suihkuun viilentämään tunteitaan.
Tämän tahdoin kertoa manifestina naisten oikeudelle tuntea fyysisiä tarpeita ja myöntää niiden olemassaolo.
Väännettäköön rautalankaa:
1. Naisiakin panettaa
2. Naisetkin tekevät alotteita seksin suhteen
3. Naisetkin käyttävät omia käsiään tyydyttääkseen tarpeitaan
4. Naisetkin katsovat pornoa
5. Naistenkaan fantasiat eivät ole pelkkää pehmopornoa ja helliä sanoja
6. ...ja kaikki tämä on aivan luonnollista ja normaalia ja hyväksyttävää. Sukupuolesta riippumatta.
On se jumalauta ettei seksi ole vielä 2000-luvullakaan niin arkipäiväinen asia, että naisilla olisi sen suhteen yleisesti hyväksyttyinä samat oikeudet kuin miehillä. Joo hyi yäk, eihän nyt nainen voi seksiä tahtoa, nainen on objekti jota tahdotaan ja laitetaan kun tahdotaan, nainen on siveellinen neitsytmaria kohdusta kehdon ja aviovuoteen kautta hautaan! Valistuksessa kerrotaan, kuinka on normaalia, että vastakkainen sukupuoli kiinnostaa. Pojille tarina jatkuu pornografisen materiaalin ja omien käsien käytön luonnollisuudesta, ei se ole vahingollista, tytöille taas kerrotaan, kuinka menkoista ei tarvitse kellekään kertoa ja kuinka sitten isompana täytyy varoa kelle antaa. Tutkitaanpa hieman kohdun rakennetta! Näin käytämme kortsua! Ja älkää nuoret nyt vaan hetkeksikään havahtuko siihen tosiasiaan, että "ei ole pakko suostua seksiin vaikka poikakaveri sitä vaatisikin/ei saa pakottaa tyttöystävää seksiin jos hän ei ole valmis" on äärimmäisen pahasti päin VITTUJA muotoiltu piilokäännytys. Niin, poika painostaa seksiin, ja tyttö suostuu.
Voin kyllä kertoa, että ainakin oman reikäni ympärillä tapahtuneissa tilanteissa asetelma on yleensä päinvastainen. Voin myös kertoa, että blogistanian perusteella en todellakaan ole ainoa.
Että sitä minä vaan aloin kirjoittamaan, että jos kahta asiaa saan toivoa etukäteisjoululahjaksi, niin koko sukupuolelleni yleisesti tunnustetut täydet oikeudet ja tabuttoman asenteen seksiin, ja sit vielä pikalähetyksenä sänkyyni sitä itseään. Eipä mulla muuta.
(hetkeä myöhemmin:)
Eikun joo, sitähän minä alunperin, että perkele minä olen kateellinen teille rakkaat blogisisaret, joilla on joku jota tarpeillanne rienata! Ja rakkaat blogiveljet, vetäkää käteen. Siihen teille on suotu oikeus jo ajat sitten, nauttikaa siitä.
Estelle menee nyt kylmään suihkuun viilentämään tunteitaan.
maanantai 31. elokuuta 2009
Ei voi löytää itseään Goalta jos on hukannut itsensä Pasilaan.
Miksi jotkut ihmiset tekevät olemisestaan niin vaikeaa? Miksi tylsä elämä ilman yrittämistä olisi parempaa, kuin elämä yrityksillä, epäonnistumisilla ja onnistumisilla? Mikä huonoissa päivissä pelottaa?
Mitä ihmiset ajavat takaa, kun he tahtovat "löytää itsensä"? Miksi kyseistä toimenpidettä on niin mahdotonta suorittaa normaalia arkea viettäen? Miten itsensä kadottaminen eroaa normaalista elämän tuomasta muutoksesta? Milloin ihminen lopulta on kokonainen? Mitä sitten tapahtuu?
Miksi rakkaus muka loppuu kesken, ettei sitä muka riitä kuin yhdelle kerrallaan? Miten se muka on toiselta pois, jos rakastaa toistakin? Miksi kaikki pitäisi arvottaa järjestykseen ja miksi jotkut kokevat arvostuksensa vähempiarvoiseksi, jos arvostat jotain toistakin yhtä paljon? Jos rakkautta ei koskaan ole maailmassa tarpeeksi, miksi toisille annettu rakkaus sitten on liikaa?
Mitä ihmiset ajavat takaa, kun he tahtovat "löytää itsensä"? Miksi kyseistä toimenpidettä on niin mahdotonta suorittaa normaalia arkea viettäen? Miten itsensä kadottaminen eroaa normaalista elämän tuomasta muutoksesta? Milloin ihminen lopulta on kokonainen? Mitä sitten tapahtuu?
Miksi rakkaus muka loppuu kesken, ettei sitä muka riitä kuin yhdelle kerrallaan? Miten se muka on toiselta pois, jos rakastaa toistakin? Miksi kaikki pitäisi arvottaa järjestykseen ja miksi jotkut kokevat arvostuksensa vähempiarvoiseksi, jos arvostat jotain toistakin yhtä paljon? Jos rakkautta ei koskaan ole maailmassa tarpeeksi, miksi toisille annettu rakkaus sitten on liikaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)