Miksi kaikki kivat pojat joko vastaavat "mä meen tiskille, tuletko sä?" -kysymykseeni vuodatuksella aiheesta "mutta kun minä en halua seurustella en halua seurustella minä en halua seurustella minä en nyt halua seurustella EN HALUAAAA" tai ennen ensimmäisiäkään treffejä pitävät mua jo tyttöystävänään? Missä kultainen keskitie, muutamien treffien jälkeen missä mennään -keskustelu, sen jälkeen monta kuukautta jatkuvaa säätöä ja lopulta päätös että joko ollaan tai ei olla?
Onko se oikeasti (miehille) niin vaikeaa ymmärtää, että sanon rehellisesti tykkääväni hänestä, olevani hyvin tyytyväinen jos molemmat kokisimme mahdolliseksi treffailla toisiamme panematta muita ainakaan kovin säännöllisesti ja silti haluavani puhua niistä parisuhdeasioista vasta joskus miljoonan vuoden päästä jos siltä tuntuu? Ei minusta kukaan voi tehdä tyttöystäväänsä kesyttämättä ensin pidemmän kaavan kautta.
Okei, itsehän minä elin ne kuukaudet siitä, että Virkamies sanoi tekevänsä musta avovaimonsa joku päivä. Mutta voisi se silti lähteä sinne tiskille ilman vuodatusta ja kanssani nukkumaan ilman, että kummankaan tarvitsee kokea siihen sisältyvän suurempaa draamaa kuin yksi yö sinne tai tänne.
Se on niin totaalisen loppu, että vaikka tiesinkin sen olevan loppu, en ollut tajunnutkaan kuinka loppu. Se vaan on ohi, ei enää ikinä. Loppu. Itkin koko yön.
Maailma olisi ilmeisesti vain aivan liian helppo paikka sitten elää, jos se josta itse tosissaan tykkää haluaisi sinut myös, tai jos miehillä olisi edes jonkinlaista ihmissuhdeälyä.
VastaaPoistaTähän lopputulokseen olen päätynyt.
Silti yritän jaksaa uskoa siihen että aika parantaa haavat.
*Rutistus*
Hyvin päädytty, uskon asiaan vakaasti itsekin. Ja kokemuksen myötä tuohon toiseenkin.
VastaaPoistaRuttailut takas :)
Kirjoitat tänne ihan samoja sanoja kuin mä päiväkirjaani. Kuinkahan sitä vain saisi kalloonsa mahtumaan että se on tosiaan loppu, ja loppu tarkoittaa loppua, pistettä eikä pilkkua. Kyllä tämä vaan niin kipeää välillä tekee.
VastaaPoistaIkuisuuskysymyksiä, vaikka ei pitäisikään olla. Pitäisi vaan osata tehdä se päätös itselleen selväksi kerralla ja siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen kokemaan uutta onnellisuutta ja blabla kaikkea muuta teoriassa helppoa ja käytännössä vaikeaa.
VastaaPoistaJos mä tällä kertaa osaisin. Jos.