Odotan varsin mielenkiinnolla sitä aamua, kun päädyn pesemään hampaani hoitoaineella, laitan hiuksiini hammastahnaa, pesen kasvoni shampoolla, piirrän rajaukset kynsilakalla, keitän kahvinkeittimessä soijarouhelientä tai lähden ulos ilman housuja. On itseasiassa hyvin yllättävää, että tällä hetkellä pahimmat vahingot ovat taitaneet olla hiustenpesu voimakkaalla kasvojenpuhdistusaineella ja käsivoiteen laittaminen kasvoihin. Joskus lähdin kouluun epähuomiossa ilman rintsikoita, mutta siitä on jo vuosia. Nykyisin pääsen korkeintaan roskakatoksille asti, kunnes tunnen jonkin olevan huonosti. Tissithän ne. Tunnen myötähäpeää itseni puolesta, hävetähän en varsinaisesti osaa.
Innolla odotan myös sitä iltaa, jolloin pesen silmämeikit kynsilakanpoistoaineella. Sekin on ollut monesti lähellä.
Silmämeikkien poistaminen kynsilakanpoistoaineella on ollut lähellä tässäkin taloudessa. Sitä aiheuttaa varsinkin se, että pullot ovat saman tyyppiset. Ei tarvitse olla edes erityisen nukuksissa, että sekoittaa..
VastaaPoistaNiinpä, niinpä, saman olen itsekin todennut. Tähän asti olen vielä muistanut varoa, mutta saa nähdä, kuinka tulevaisuudessa käy. Raportoin kyllä mehukkaista mokistani tänne blogiin, tietenkin, eli ilo tulee olemaan kummankin puolella jos niin käy!
VastaaPoistaItsekin olen kova raportoimaan elämän pienistä iloista, joten jos satut blogini puolelle, saattaa siellä joskus olla iloisia uutisia sokeutumisesta :D
VastaaPoista